Tässä Kylätiellä-blogissa seurataan elämää uuden kyläläisen silmin; millaista on elää ja kasvaa Kanta-Hämeen Tammelassa Riihivalkaman kylässä eli Riihivalkaman koulualueen kylät ry jäsenenä.
Minä olen Eino-poika, tuore (ellen jopa tuorein) kyläläinen Tammelan Riihivalkamassa. Synnyin Kanta-Hämeen keskussairaalassa täsmällisesti laskettuna aikana torstaina 31.3. kello 8.04. Vanhempani saivat kyydin sairaalalle kyläyhdistyksen hallitukseen kuuluvalta Tiinalta, joka asuu myös Riihivalkamassa. Myös äitini kuuluu kyläyhdistyksen aktiiveihin ja aikookin luultavasti kannustaa ja kasvattaa myös minua kaikenlaiseen kyläyhdistystouhuiluun, kunhan kasvan vielä vähän. Tai aika paljonkin.
Minulla on kaksi vanhempaa sisarusta, Väinö ja Vilja. Väinö on syntynyt vuonna 2014 Tammelan keskustaan, mutta Vilja on vuonna 2015 syntynyt Riihivalkamaan kuten minäkin. Väinö on Riihivalkaman koulussa ekalla luokalla ja Vilja käy esikoulua Tammitarhan päiväkodin puolella. Myös vanhempani ovat aloittaneet koulutaipaleensa 114-vuotiaassa Riihivalkaman koulussa, jossa silloin ei ollut vielä Tammitarhan päiväkotia koulun yhteydessä.
Minun perheeseeni kuuluu siis minun lisäkseni äiti, isä (joka ei ole innostunut VIELÄ kyläyhdistyksen toiminnasta), isoveli Väinö, isosisko Vilja, koira, neljä kissaa, gerbiili, kaksi pupua sekä mummini hevoset ja poni, jotka asuvat meidän pihalla. Hevosten takia mummia kutsutaan ”heppa-mummiksi.” Tallissa on myös neljä kukkoa, jotka säästyivät, kun äiti antoi kanat naapuriin, mutta kukkoja ei huolinut kukaan.
Koska meillä on muiden mielestä niin paljon eläimiä, on meillä ennen minun syntymääni kyläyhdistyksen toimesta järjestetty kaksi kertaa suosittu kotieläinpäivä. Kuulin kohdussa ollessani, että on suunnitteilla järjestää kotieläinpäivä mahdollisesti jälleen ensi vuonna Tammelan kunnan 600-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Silloin minäkin luultavasti jo juoksen ja lujaa…!
