Suhde suohon on SUOmalaisuuden ydintä.
Aiemmin Torronsuolla oli kävijöitä enemmän talvella kuin kesällä. Paikallisten pyyteettömällä työllä ylläpidetyt ladut vetävät edelleenkin niin kunto- kuin nautiskeluhiihtäjiä. Useina viime vuosina ei lunta ole ollut tarpeeksi latujen tekemiseksi. Nyt 2018 alussa lunta on riittänyt ja parkkipaikka Kiljamolla on ollut viikonloppuisin varsin täysi suolla kävijöistä. Yksi yleinen kosketus Torronsuon pinnalle on juuri sukset ja hiihtäen saadut elämykset.
Metsähallituksen kävijätilastojen perusteella kansallispuiston kävijämäärä ei kuitenkaan ole vähentynyt viimeisimpinä vähälumisina vuosina, päinvastoin. Suon ovatkin löytäneet uudet ihmiset, joista jokainen tavoittaa oman muodon suosta nauttimiseen.
Kun suon pinta on jäätynyt, siellä voi vähälumisena aikana patikoida varsin mainiosti. Jos jalkaansa laittaa lumikengät, tuntuma tasoittuu, pitopinta suohon suurenee ja liukastumisen vaara pienenee. Jalkaisin kulkija saa latuhiihtoa hitaamman mutta vapaamman kokemuksen. Omaehtoinen pysähtely helpottuu ja maisemasta löytyy uusia kohteita silmien iloksi.
Myös valokuvaajat ovat löytäneet Torronsuon entistä useammin. Instagramista löytyy Torronsuolta tuhansia kuvia, joista välittyy vuoden ja vuorokauden aikojen vaihtelut ja nautinnolliset kokemukset. Kännykkäkuvaamisen lisäksi varsin usein suon pitkoksilla näkee ihmisten käsissä järeämpääkin kuvauskalustoa.
Keväällä ja pitkään kesään tulee kulkijan tyytyä pitkospuureittien läheisyyteen. Kurkien ja monen muun linnun pesimäaikana niille tulee suoda rauha jälkeläisien saattamiseksi maailmalle. Torronsuolla on tiheä kurkikanta ja muuttoaikoina siellä levähtää moni muukin yksilö. Kaksi luontotornia auttavat suon lintujen seurantaa.
Torneista näkee pitkälle, joskin myös suon pinnaltakin kokee avaran maiseman. Kauas katsomisessa tavoittaa jotain suolle ominaista. Avarassa maisemassa on kuitenkin yksityiskohtia, käkkyräisiä mäntyjä, metsäisiä saarekkeita, joten katse lepää erilailla kuin merenrannalla. Pysähtyä suolla kannattaakin ja ehkä miettiä sitä yli kymmentuhatvuotista kehityskulkua, jona aikana jäämassojen alta on tultu Suomen syvimpien turvekerrosten päälle. Päivänpaiseessa, aamu- tai iltaruskon punerruksessa tai kuutamonvalossa suo on aina erilainen, pysäyttävä elämyksellinen ja erilainen joka kerta.
Kaukaisempaakin historiaa Torronsuolla on tavoitettavissa rikkaan kallioperän muodossa. Alueella on runsas pegmatiittikivilajisto ja jo 1700-luvulla on suon laidalta louhittu kvartsia ikkunalasitehtaalle. Pitää toivoa, ettei kallioperän anti tuhoa suoympäristöä. Seudulla on kaivosvarauksia, joiden toteutuessa vaarannetaan suon herkkää tasapainoa.
Torronsuo ympäristöineen on täynnä vivahteita, jotka eivät lopu eri vuodenaikojen väreihin. Torron kylä on historiassaan ollut hieman eristyksissä. Suon eteläpuolella suuri metsäpalo reilu 20 vuotta sitten näkyy maisemassa sitä etsivälle. Suon ojitusyritykset ja umpeenkasvun tiellä oleva Talpianjärvi sekä ainutlaatuinen suon kasvillisuus eri reunavyöhykkeissään ovat esimerkkejä kansallispuiston loputtomasta moni-ilmeikkyydestä.
Torronsuolta löytää aina enemmän kuin mitä sinne mennessään ajatteleekaan. Suhde suohon on SUOmalaisuuden ydintä. Torronsuo suojeltuna kansallispuistona on se paikka, josta kävijä kokee oman suomaailmansa ja luultavimmin saa myös elämyksen sydämeensä.
Jouni Palén
— nauti siitä luonnosta, jota on tarjolla, älä jää odottamaan parhaita kelejä ja kauneimpia näköaloja —
Kirjoittaja on tammelalainen luonto-opas ja Korteniemen metsänvartijatilan perillinen
Sijainti
Torronsuon kansallispuisto sijaitsee Tammelan kunnassa valtatie 2:n länsipuolella.